Tillgänglighet i webbtjänster och digitala tjänster betyder att alla obehindrat kan ta del av webbsidorna och tjänsterna. För att uppnå detta bör man förstå på vilka olika sätt en dator används. I grund och botten är det fråga om tre huvudsakliga sätt: med pekdon (t.ex. mus), tangentbord och skärmläsarprogram. I tillgänglighetskraven definieras vad som ska beaktas för att olika slags användare ska kunna använda dessa tre sätt. 

Användarna är olika på många sätt: deras färdigheter i och erfarenhet av datoranvändning varierar, de tillägnar sig nya saker olika snabbt, det finns skillnader i deras förmågor och också användningsmiljön kan variera en hel del. Nuförtiden används webbtjänster mycket via mobila enheter och då kan miljön vara bullrig och alltför dunkel eller klar. 

Användarnas olikheter och behov kan beskrivas med hjälp av användarpersoner. När det gäller att beskriva tillgänglighet fungerar användarpersoner utmärkt, för exempelvis olika grupper av personer med funktionsnedsättning riskerar att definieras endast via sina handikapp. Användarpersonerna fördjupar bilden: människor har sitt arbete och sin sociala miljö, de har mål och intressen i livet. Deras förmåga är en del av dem och definierar hur de rör sig eller kommunicerar, men den är inte den mest dominerande egenskapen. I det här kapitlet presenteras sju olika användarpersoner och deras sätt att använda datorn. 

3.1 Datoranvändning med pekdon

Det vanligaste sättet att använda datorn är att med musen eller på en pekskärm med fingret peka på det önskade objektet på skärmen och välja det genom att klicka. För att skriva använder man antingen det fysiska tangentbordet eller ett virtuellt tangentbord som dyker upp på pekskärmen. Det här lyckas inte i två fall: för det första om en person på grund av nedsatt syn inte kan se innehållet, eller om en person har en så svag handmotorik att det inte är möjligt att använda pekdon.

Nedan presenteras tre mycket olika användarpersoner som alla använder datorn med pekdon: Tiina, Marja och Nafida.

Tiina

Tiina är en ung kvinna på 24 år. Hon jobbar i en supermarket i Joensuu. Tiina är en mycket öppen och positiv person. Hon blir intresserad av små saker och tycker att det bästa på arbetsplatsen är när någon har födelsedag och man firar den. Hennes hobby är terrängskidning och hon tränar för att delta i Special Olympics år 2019. Hon kan delta i Special Olympics eftersom hon är utvecklingsstörd. Tiina kan inte tala och hon harmas över att människor inte alltid förstår henne. Tiina har en iPad som hon använder hela tiden. Hon har ett symbolbaserat program AAC (Alternative and Augmented Communication) som ger henne möjlighet att bilda meningar som andra hör. Sina föräldrar ringer Tiina till för att de förstår henne ofta, även om hon inte kan tala. Hon har försökt lära sig att skicka textmeddelanden till sina vänner men meddelandena är svåra att skriva och därför kan hon inte kommunicera med dem på ett bra sätt.

Tiina tittar mycket på tv och lyssnar på musik. På radio lyssnar hon på nyheter på lätt finska. Hon går relativt sällan på bio, och när hon gör det är det i allmänhet i sällskap med sin mamma.

Marja

Marja är en 81-årig kvinna från Uleåborg. Sedan hon gick i pension från sitt jobb som tandläkare har hon aktivt spelat bridge med sina vänner. Marja har åtta barnbarn och hon följer deras fritidsaktiviteter. Hon vill vara positiv till utveckling och prova på nya saker också inom den tekniska branschen. Marja har redan länge använt dator framför allt för att uträtta bankärenden och för att skriva och ta emot e-post. För ett halvår sedan köpte hon sin första smarttelefon. Hennes barnbarn har lärt henne att använda smarttelefonen och reseplaneraren i Uleåborgs lokaltrafik.

Marja talar vanligtvis telefon. Om någon inte svarar kan Marja skicka ett textmeddelande och be om att bli uppringd. Hon lyckas inte riktigt använda internetbaserade meddelanden.

Särskilt svårt tycks det vara att ladda ner appar och hoppa mellan dem. Marja hoppas att hon ska lära sig att använda Whatsapp som hennes barnbarn använder flitigt. Marja tittar mycket på tv: hon tittar särskilt på musikprogram och filmer. Hon vill gärna se sina favoritprogram under bättre tittartider men har ännu inte lärt sig använda till exempel Yle Arena. 

Nafida

Nafida är en 23-årig trebarnsmor som bor i Helsingfors. Hennes barn är 5, 3 och ett halvt år. Nafida är född i Somalia. Hon flyttade till Finland som 17-åring för att återförenas med sin familj och gifta sig med en somalier som bott en längre tid i Finland. Skötseln av barnen sysselsätter Nafida dagen lång: därför har hon knappast alls hunnit lära sig finska eller bli bekant med finländare. Nafida har många goda vänner med somalisk bakgrund i Helsingfors. Vännerna gör varandra sällskap och hjälper varandra med barnen och vardagssysslorna. De tar ofta metron till Helsingfors centrum och tillbringar gärna tid i köpcenter och varuhus. Nafidas yngsta barn följer med i barnvagn.

De ovan presenterade tre personerna är olika men behöver ändå alla hitta den information de vill ha på datorn snabbt och effektivt. Ingen av dem är intresserad av att spilla tid på att fundera på hur man rör sig i webbtjänsten. Den kända boken om användbarhet ”Don’t make me think” beskriver just detta: om användarna är tvungna att ens en kort stund fundera på hur de ska flytta sig från ett ställe till ett annat är risken stor att de helt lämnar webbplatsen [15]. De tre datoranvändarna behöver alltså god användbarhet: lättfattlighet, tydlig struktur, klar navigering, intuitiva funktioner och ett begripligt språk. De här är krav som betonas i fråga om tillgänglighet men som samtidigt förbättrar allas användarerfarenhet. Nedan presenteras användarpersonen Jukka som har nedsatt syn. 

Jukka

Jukka är en 38-årig frilansmusiker från Tammerfors. Han spelar elgitarr i flera band som turnerar i Finland. Jukka arrangerar musik också för andra grupper. För att arrangera musik använder Jukka en bärbar dator och särskilda professionella program för musikarrangemang. För sex år sedan upptäcktes att Jukka har en fortskridande nedsättning av synen. Han har mycket starka glasögon och på datorn har han ett hjälpprogram som förstorar skärmen.

För kommunikation och meddelanden använder han Whatsapp. Tillgängligheten på Whatsapp är mycket god. Jukka kan skicka bilder till sina vänner för att fråga dem om någon detalj han inte själv kan urskilja. Jukka tittar ofta på tv: han är speciellt intresserad av musikprogram och filmer. Jukka kan inte läsa filmtexterna men eftersom han är språkkunnig kan han bra följa med också engelska filmer. Han använder inte rösttextning, en tjänst som finns på tv-kanaler, där en maskinröst automatiskt läser upp texten i rutan.

Människor kan ha nedsatt syn av många olika skäl, bland annat till följd av en olycka eller sjukdom. Svag syn visar sig exempelvis som försämrad skärpa, nedsatt förmåga att skilja åt färger och begränsning av synfältet. Bildserie 4 visar hur Kommunförbundets webbtjänst ter sig för personer med olika slags synskador. Simuleringen av synskadorna är gjord med tillägget No Coffee i Chrome-läsaren.

Bildserie. Kommunförbundets webbtjänst sedd med olika synskadade personers ögon: försämrad syn (a), rödgrönblindhet (b), kikarsynfält orsakat av retinitis pigmentosa (c).

En synsvag person kan i allmänhet använda datorn bra med musen och välja olika element om färgkontrasterna i tjänsten eller webbtjänsten är tillräckliga och bokstäverna stora nog.

Den bästa färgkontrasten är svart text på vit botten eller vit text på svart botten. Också gult eller cyan på svart botten fungerar bra för många synsvaga. Det är inte så viktigt att bokstavsstorleken är optimal om webbtjänsten eller den digitala tjänsten är utformad så att texten kan förstoras via läsaren utan att sidans struktur blir rörig. En del synsvaga har ett så stort behov av förstoring att de behöver ett särskilt hjälpprogram, en skärmförstorare.

Skärmförstoraren förstorar en del av skärmen till önskad storlek per gång, ända upp till sextio gånger originalstorleken. Användarerfarenheten påverkas av hur bra skärmförstoraren kan flyttas horisontellt och vertikalt. Ett förstorat innehåll måste flyttas hela tiden på sidan.

Eftersom det kan finnas stora skillnader i olika personers synförmåga är det viktigt att skärmförstoraren har många olika inställningar för att skräddarsy vyn. Inställningarna är förutom förstoring högre kontrast och ökad klarhet. De viktigaste skärmförstorarna i Windows-miljön är ZoomText och MAGic.

3.2 Datoranvändning med tangentbord

Seuraavassa esittelemme aktiivisen nuoren miehen, Velin:

Veli

Veli on 17-vuotias nuori mies. Veli on kiinnostunut jääkiekosta ja tietokonepelien pelaamisesta. Hän käy lukiota ja hänen opintonsa sujuvat hyvin. Velin suunnitelmissa on pyrkiä Tampereen tekniseen yliopistoon opiskelemaan sähkötekniikkaa. Hänellä on laaja kaveripiiri, jonka kanssa hän viettää vapaa-aikansa. Usein he käyvät elokuvissa ja jääkiekko-otteluissa. Velillä on cerebral palsy (CP). Hän liikkuu sähköpyörätuolilla. Velin käsien motoriikka ei ole riittävän tarkkaa tietokoneen käyttämiseen hiiren avulla. Sen sijaan hän käyttää erityistä askeltavaa eli xxx käyttöliittymää käyttöliittymää tietokoneensa kanssa. Veli soittaa puheluita ja videopuheluita ja käyttää jonkin verran viestien lähetykseen WhatsApp-palvelua. Pitkien viestien näpyttely on Velille työlästä ja siksi hän ennemmin soittelee.

Veli katselee tv:tä ja käy paljon elokuvissa. Elokuvissa käymisen haasteet liittyvät lähinnä sähköpyörätuolipaikkojen sijoittamiseen katsomossa. Veli myös pelaa konsolipelejä. Hänellä on ohjelmoitava pelikontrolleri, joka voidaan ohjelmoida hänen motoriikalleen sopivaksi.

Veli on esimerkki henkilöstä, jonka fyysiset toimintarajoitteet estävät häntä käyttämästä tietokonetta tavanomaisella tavalla hiirellä kohdistaen. Vaikka käsien hienomotoriikan kanssa on haasteita, niin näppäimistön käyttö saattaa onnistua hyvin. Voi myös olla, että vaikka tavallisen näppäimistön käyttö ei onnistu, niin tietokoneeseen voidaan liittää suurempikokoinen näppäimistö tai erityiskäyttöliittymiä. Erityiskäyttöliittymät saattavat toimia esimerkiksi puhaltamalla. Kaikissa eri erityiskäyttöliittymissä on kyse kuitenkin samasta tavasta käyttää tietokonetta: etenemisestä ja valintojen tekemisestä näppäimistöllä. Tietokoneen käyttötapana voidaan puhua näppäimistökäyttäjistä.

Näppäimistökäyttäjille voidaan puhua kolmesta keskeisestä tarpeesta verkkopalvelujen käyttämisessä:

1. Verkkopalvelun sisältö on oltava saavutettavissa näppäimistöllä. Samaan tapaan kuin hiirellä voi hyppiä minne tahansa sivulla, on näppäimistökäyttäjän pystyttävä saavuttamaan kaikki sisältö sekä pääsemään kaikkialta eteenpäin. 
2. Näppäimistökäyttäjän on koko ajan tiedettävä, missä näppäimistön fokus on, eli kohta, jolla voidaan aktivoida linkkejä ja nappeja. Tämä kohta tulee olla selvästi merkattu erottuvilla reunoilla tms.
3. Näppäimistökäyttäjän on pystyttävä etenemään verkkopalvelulla vaivattomasti. Huonona esimerkkinä käyttökokemuksesta ovat sivut, joissa näppäimistökäyttäjä joutuu joka kerta tullessaan uudelle sivulle etenemään jokaisen sivun yläosassa olevien toistuvien navigaatiomenujen ja hakulaatikoiden ohi näppäimistöllä. Tämä saattaa vaatia useita kymmeniä näppäimistön painamisia ennen kuin pääsee käsiksi sivun pääsisältöön. Tämä on todella huonoa käyttökokemusta.

3.3 Tietokoneen käyttö ruudunlukuohjelmalla

Seuraava tuttavuutemme on tietotekniikan opiskelija Oskari:

Oskari

Oskari on 22-vuotias tietotekniikan ja liiketalouden opiskelija Turun ammattikorkeakoulussa. Hän on innostunut tietokoneista ja haluaa aina saada kaikki uusimmat laitteet ja päivitykset ohjelmiin heti, kun ne on julkistettu. Hän pitää erityisen paljon Applen tuotteista, sillä Apple on tehnyt hyvää työtä käytettävyyden ja esteettömyyden eteen. Esteettömyys on Oskarille erityisen tärkeää, sillä hän on ollut syntymästään lähtien täysin sokea. Hän käyttää aktiivisesti erityisiä apuvälineitä, ruudunlukijoita, tietokoneiden ja älypuhelimien käyttämiseen. Applen iPhone ja iPad ovat hänellä päivittäisessä käytössä, sillä niissä on sisäänrakennettu ruudunlukija, Voiceover. Windows tietokoneiden kanssa Oskari käyttää NVDA ruudunlukijaa, sillä se on ilmainen. Oskari ei hallitse sujuvasti pistekirjoitusta, mutta monet hänen näkövammaiset tuttunsa käyttävät pistekirjoitusnäyttöjä sujuvasti. Oskari pitää matkustamisesta ja ottaa paljon valokuvia jakaakseen kokemuksiaan kavereittensa kanssa. Oskari suunnittelee hakevansa töitä jostain start-upista.

Oskari käyttää viestintään iPhonen puheluita ja viestien lähetykseen WhatsApp-palvelua. WhatsAppin esteettömyys on erittäin hyvällä tasolla. Lisäksi Oskari usein soittaa Facetime-videopuheluita näkeville ystävilleen, sillä videopuhelu on kätevä tapa saada kommentteja esimerkiksi kaupan hyllyllä olevasta tuotteesta. Useiden näkövammaisten tavoin Oskari on innokas tv:n katsoja. Pelkkä ääni riittää usein seuraamaan uutisia, ajankohtaisohjelmia sekä useita tv-sarjojakin. Ohjelmasta riippuen Oskari saattaa kytkeä äänitekstityksen päälle. Äänitekstitys on TV-kanavilta löytyvä palvelu, jossa koneääni lukee automaattisesti ruudulla näkyvän tekstityksen.

Sokeudestaan huolimatta Oskari pystyy käyttämään tietokonetta hyvin ruudunlukijan avulla. Ruudunlukija on apuohjelma, joka lukee ääneen ohjelmallisesti verkkopalvelun sisällön. Ruudunlukijakäyttäjä on riippuvainen siitä, mitä halutusta sisällöstä saadaan irti ohjelmallisesti. Tärkeimmät asiat liittyvät verkkopalvelujen rakenteeseen, linkkeihin ja kuviin. Kuten muillakin verkkopalvelujen käyttäjillä, myös ruudunlukijakäyttäjillä on suuria eroja siinä, miten kiinnostava sisältö löydetään. Ruudunlukija tarjoaa lyhytkomentoja, joilla voi listata otsikoita ja hyppiä niiden välillä. Näkevälle tietokoneen käyttäjälle otsikoinnin hierarkia paljastuu usein käytetystä tyylistä: tärkeämpi otsikko on useimmiten kirjoitettu suuremmalla kirjasimella ja alaotsikot pienemmällä. Sokealle nämä tyylit eivät näy, joten on tärkeää ohjelmallisesti kertoa, minkä tason otsikosta on kyse.

Verkkopalvelujen tuottamiseen käytettävä html-kieli antaa mahdollisuuden määritellä kuusi eri tasoista otsikkoa (H1– H6). Erityisen ongelmallista ruudunlukijakäyttäjälle on, jos tärkeää otsikkoa ei ole merkattu

lainkaan otsikoksi. Erityisen huono tapa on käyttää kuvaa otsikkona. Tällöin ruudunlukijakäyttäjän on mahdotonta ymmärtää, mihin sisältö liittyy. Toinen keskeinen verkkopalvelujen selailutapa ruudunlukijakäyttäjille liittyy linkkeihin:mihin tältä sivulta pääsee? Käyttäjä voi nopeasti hyppiä linkkien välillä ja edetä haluamalleen sivulle. Tällöin korostuu tarve käyttää linkeille kuvaavia nimiä, sillä ruudunlukijakäyttäjä selaa linkkejä erossa muusta tekstiyhteydestä. Linkkien nimet, kuten ”lue lisää”, eivät kerro mitään siitä, mihin linkeillä pääsee. Ongelmallisia ovat ikonit, joita käytetään linkkeinä esimerkiksi sosiaaliseen mediaan. Tällöin on tärkeää, että linkissä kerrotaan, mikä sosiaalinen media on kyseessä.

Tärkeimpiä ruudunlukijoita Windows-ympäristöön ovat NVDA ja Jaws. NVDA on avoimen lähdekoodin ilmainen ruudunlukija, jonka käyttö kasvaa jatkuvasti. Jaws on puolestaan ominaisuuksiltaan paras ruudunlukija Windows-ympäristöön. Ohjelma on kallis, mutta useissa esimerkiksi Suomessa Kela korvaa Jawsin hankinnan kriteerit täyttäville.

Windowsissa on myös sisäänrakennettuna Narrator, jonka kehitykseen Microsoft on viime vuosina panostanut ja sen ominaisuudet paranevat koko ajan. 

Apple-ympäristössä käytetään käyttöjärjestelmiin integroitua VoiceOver-ruudunlukijaa, joka toimii myös Apple-perheen mobiililaitteissa. VoiceOverin käyttökokemusta on kehuttu.

Miten ei-tekstimuotoinen sisältö välittyy sokeille

Verkkopalveluilla on paljon sisältöä, joka on jossain muussa muodossa kuin tekstinä: kuvat, videot, logot ja kaaviot. Osa kuvista on sivuilla ainoastaan koristeina. Näistä kuvista ei sokean tarvitse välittää, sillä niissä ei välity tietoa. Tekijän on ratkaistava, miten koristekuva jää huomaamatta. Paras ratkaisu on tyhjä tekstivastine eli alt=””. Rajanveto on vaikea, sillä osalla kuvista voidaan välittää esim. tunnelma, joka on sisällön kannalta olennainen. Mutta mitä kuvalla halutaankin välittää, se tulee välittää myös sokealle niin sanottuna teksivastineena, josta usein käytetään myös nimeä alt-text. Kuvaan liitetty tekstivastine auttaa kaikkia käyttäjiä siinä tapauksessa, että esim. internet-yhteys on hidas ja kuvat eivät lataudu. Tällöin näkyy vain kuvien tekstivastine. Jos kuvassa on tärkeää tekstiä, niin teksti on toistettava tekstivastineessa. Esim. yritysten logojen tekstivastineessa on kerrottava yrityksen nimi. Pituudeltaan tekstivastineen on oltava mahdollisimman kompakti, mutta kuitenkin riittävä välittämään halutun tiedon.

3.4 Median seuraaminen

Varsinaisen vuorovaikutteisen tietokoneen käytön lisäksi tietokoneella seurataan mediaa eli katsotaan videoita. Videoiden seuraaminen vaikeutuu, jos sisältöä ei joko näe tai kuule. Tässä yhteydessä tutustumme Riittaan:

Riitta

Riitta on 45-vuotias neljän lapsen äiti. Riitta asuu pienessä itäsuomalaisessa kaupungissa ja työskentelee kunnallisen terveydenhoidon asiakaspalvelussa. Työssä Riitan vastuulla on asiakkaiden sähköposteihin vastaaminen ja online chat -keskustelut. Hän on tehnyt tätä työtä pitkään ja on erinomainen siinä. Hän pitää työstään ja erityisesti siitä, että on koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa. Riitan kuulo on heikentynyt jatkuvasti ja nykyään hän on käytännöllisesti katsoen kuuro. Riitan vanhemmat olivat myös kuulovammaisia ja niinpä viittomakieli oli heidän kotikielensä. Riitta puhuu suomea hyvin ja lukee puhetta Riitta melko hyvin huulilta. Hänen työpaikallaan on keskustelua asiakastuen laajentamisesta Skypeen. Tämä hermostuttaa Riittaa, sillä hän ei ole varma pystyykö tekemään työnsä hyvin Skypen kautta.

Vanhempiensa ja muiden viittojien kanssa Riitta käyttää usein kannettavalla tietokoneella Skype-puheluita, jolloin viittomakielinen keskustelu on nopeaa ja rikasta. Muiden kanssa pääasiallinen viestintätapana ovat tekstiviestit ja WhatsApp. Tv:n katsominen sujuu Riitalta hyvin, sillä ohjelmissa on melko laajalti tekstitys. Erityisesti Riitta nauttii viittomakielisten uutisten katsomisesta; onhan se ainoa päivittäinen lähetys Riitan omalla äidinkielellä.

Elokuvateatterissa Riitta on tähän asti joutunut katsomaan lähinnä ulkomaalaisia elokuvia, sillä niistä löytyy aina suomenkielinen tekstitys. Syyskuussa 2016 Tiina kävi katsomassa suomalaisen elokuvan Hymyilevä mies, joka on ensimmäinen suomeksi jo teatterilevitykseen tekstitetty suomalainen elokuva.